Asianajajan kelpoisuusvaatimuksista säädetään laissa Asianajajista (AAL, 496/1958). Lain 3 §:n mukaan asianajajaksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on täyttänyt 25 vuotta. Käytännössä ikärajalla ei ole merkitystä, koska asianajajalta edellytetään oikeustieteen maisterin tutkinnon lisäksi useamman vuoden työkokemusta. Ikävaatimusta voi pitää lähinnä muodollisena osoituksena siitä, että henkilö on riittävän kokenut ja ”kypsä” asianajajaksi.
Asianajajalain 3 §:n 1 kohdan mukaan asianajajan on oltava rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa. Rehellisyysvaatimusta voidaan arvioida esimerkiksi henkilön rikosrekisterin perusteella. Keskeistä ei ole niinkään, löytyykö henkilön historiasta jokin rikos, vaan minkälainen rikos on luonteeltaan ja vakavuusasteeltaan. Merkitystä on myös sillä, kuinka kauan rikoksen kulumisesta ja lainvoimaisesta tuomiosta on kulunut aikaa ja onko henkilö sen jälkeen toiminut nuhteettomasti. Jos rikoksessa on kyse niin sanotusta epärehellisyysrikoksesta, henkilön kelpoisuuteen tulisi suhtautua kriittisemmin. Onhan asianajajan ammatti ensisijaisesti luottamustoimi.
Asianajajalain 3 §:n 2 kohdassa säädetään asianajajan koulutusvaatimuksista. Asianajajan on tullut suorittaa Suomessa oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon. Vaihtoehtoisesti asianajaja on voinut suorittaa oikeustieteen tutkinnon muualla kuin Suomessa, jos hän on saanut ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta annetun lain (1385/2015) mukaisen Opetushallituksen lopullisen päätöksen korkeakoulututkinnon rinnastamisesta Suomessa suoritettavaan oikeustieteen maisterin tutkintoon.
Asianajajalain 3 §:n 3 kohdan mukaan asianajajalta vaaditaan toimen harjoittamiseen tarvittava taito sekä sellainen käytännöllinen kokemus kuin asianajajayhdistyksen säännöissä määrätään. Vaadittava kokemus tarkoittaa oikeustieteen maisterin tutkinnon jälkeen saavutettua neljän vuoden kokemusta oikeudenhoidon alalta. Neljän vuoden kokemukseen on laskettu mukaan tuomioistuinharjoittelu. Neljän vuoden kokemus ei itsessään riitä, vaan henkilö on tullut toimia vähintään kaksi vuotta avustavana lakimiehenä, julkisena oikeusavustajana tai itsenäisenä asianajotehtävien hoitajana tai muussa toimessa, jossa hakija on vastaavassa määrin hoitanut asianajotehtäviä.
Asianajajalain 3 §:n 4 kohdan mukaan asianajajan on tullut suorittaa asianajotutkinto. Asianajotutkinnon suorittamisen jälkeen lakimies voi hakea lupaa toimia oikeudenkäyntiavustajana (lupalakimies). Asianajotutkinnossa mitataan, miten hyvin henkilö tuntee asianajajia koskevat säännökset, tapaohjeet ja oikeuskäytännön. Asianajotutkinnossa on kolme osaa (kirjallinen koe, eettinen osa ja oikeudenkäyntiosa) ja viime vuosina sen hinta on ollut noin 1500 euroa. Tutkinto on voimassa, kun sen on kerran suorittanut.
Asianajajalain 3 §:n 5 kohdassa on edellytetty, että asianajajaksi ei voida hyväksyä henkilöä, joka on konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu. Tällaiselta henkilöltä puuttuu taloudellinen itsenäisyys ja riippumattomuus, jotka ovat asianajajan perusedellytyksiä.
Lain vaatimuksista voidaan poiketa vain, jos henkilöllö on asianajajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys jossakin muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Tällöinkin asianajajaksi hyväksyminen edellyttää, että hakija on kolmen vuoden ajan ollut merkittynä asianajajayhdistyksen pitämään EU-luetteloon ja osoittaa harjoittaneensa Suomessa asianajajan tointa säännöllisesti vähintään sen ajan.
