Perillinen tai testamentinsaaja voivat halutessaan luopua perinnöstä. Tämä voi tapahtua perittävän eläessä tai perittävän kuoleman jälkeen.
Perintökaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentti säätelee perinnöstä luopumisesta perittävän eläessä (niin sanottu ennakkoluopuminen). Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta.
Luopumistahdonilmaisu on katsottu tarkoittavan muotovaatimuksena sekä asiakirjaa että allekirjoitusta. Esimerkiksi allekirjoittamaton kuitti ei ole luopumisena pätevä. Luopumistahdonilmaisu on osoitettava perittävälle. Esimerkiksi perittävän eläessä kanssaperilliselle tehty ilmoitus perinnöstä luopumisesta on tehoton.
Perintökaaren 17 luvun 2a § säätelee perinnöstä luopumisesta perittävän kuoleman jälkeen. Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssilaissa ja ulosottokaaressa.
Aktiivinen perinnöstä luopuminen on siis mahdollista, mutta sen voi menettää henkilö, joka ryhtyy perintöön. Perinnöstä luopumisen perittävän kuoleman jälkeen on tapahduttava kirjallisesti. Vähimmäisvaatimuksena on allekirjoitettu luopumisilmoitus. Perinnöstä luopumiselle ei ole aikarajaa, joten perillinen ja testamentin saaja voivat luopua perinnöstään vielä vuosienkin kuluttua. Perintöön ryhtyminen voi tapahtua kahdella tavalla, joko ottamalla perintö vastaan tai ilmoittamalla vaatimus halukkuudesta ottaa perintö vastaan (PK 16:2 §). Luopumisilmoitus on annettava tiedoksi. Mahdollisia ilmoituksen vastaanottajia ovat kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä, yksikin kuolinpesän osakas, pesänselvittäjä, pesänjakaja, testamentin toimeenpanija, sekä se jonka hyväksi luopuminen tapahtuu eli sijaantuloperillinen. Luopumisilmoitus voidaan antaa tiedoksi kenelle tahansa edellä mainituista henkilöistä. Tavallisin luopumisen muoto on testamentin hyväksyminen. Muunlaiseen asiakirjaan sisältyvässä luopumistahdonilmaisussa luopumistarkoitus on ilmaistava erityisen selkeästi. Nykyisin perinnöstä luopumisen merkitys on korostetusti perintöverotuksellinen. Luopumisen avulla voi ”hypätä yhden sukupolven yli”, jolloin perintövero voidaan minimoida tilanteessa, jossa on odotettavissa perättäinen perintösaanto. Perinnöstä luopuja ei maksa perintöveroa, vaan vasta hänen perimysjärjestyksessä sijaan tulevat perillisensä.
