Perintöoikeus

Lakimääräinen perimysjärjestys

Perintöoikeus. Jos perittävä on Suomen kansalainen, eikä hänellä ole ollut liittymää vieraaseen valtioon, perimykseen sovelletaan Suomen perintökaaren (PK) säännöksiä. Tällaisessa tilanteessa perittävällä ei ole mahdollisuutta pätevästi määrätä siitä, että hänen jäämistönsä tulisi jakaa jonkun muun maan perintöoikeudellisten säännösten mukaan.

Perillinen

Perintökaaressa käytetään käsitettä perillinen viitattaessa perittävään sukulaisuussuhteessa olevaan henkilöön, riippumatta siitä onko perittävä elossa vai ei. Henkilö on perillisen asemassa mikäli hänen ja perittävän välillä on sukulaisuus-, avioliitto-, rekisteröity parisuhde tai adoptiosuhde. Näiden varassa muodostuu lakimääräinen perimysjärjestys, joka määrää sen, kenelle omaisuus siirtyy jos perittävä ei ole tehnyt omaisuudestaan testamenttia.

PK 1:1:n mukaan perinnön voi saada ainoastaan se, joka elää perittävän kuolinhetkellä. Olennaista on perillisen suhde kuolleeseen perittävään. Mahdollista on, että elossa olevalta henkilöltä puuttuu kokonaan vahvistettu sukulaisuussuhde perittävään, esimerkiksi mikäli isyys vahvistetaan vasta perittävän kuoleman jälkeen. Perintöoikeus on riippumaton siitä, onko perillisen asemassa oleva henkilö oikeustoimikelpoinen vai ei, tai onko hän täysivaltainen, vajaavaltainen tai aivokuollut.  Oikeus perinnön saamiseen on riippumaton myös perillisen kansalaisuudesta. Syntymätön, mutta ennen perittävän kuolemaa siitetty lapsi saa perillisen aseman, mikäli hän syntyy elävänä.

Perintökaari

Perintökaaren mukainen parenteeli- eli perillisryhmäjärjestelmä on kolmiportainen. Jos perittävältä jää yksikin ensimmäiseen perillisryhmään eli ensimmäiseen parenteeliin kuuluva perillinen, toisen ja kolmannen parenteelin perillisten oikeus perintöön ei toteudu. Siirtymä parenteelista toiseen tapahtuu vain jos lähempään parenteeliin kuuluvia perillisiä ei ole. Parenteeliperimystä täydentää puolison oikeus perintöön ja lesken oikeus hallita jäämistöä jakamattomana.

PK 1:2:ssa on asetettu laillinen olettama siltä varalta, että perillinen ja perittävä kuolevat samanaikaisesti: jos ei voida todistaa perillisen eläneen perittävän jälkeen, hänen on katsottava kuolleen ennen tätä. Tällainen tilanne voi ilmentyä esimerkiksi liikenneonnettomuudessa, jossa kuolee useita saman perheen jäseniä. Laillisen olettaman merkityksen ymmärtämistä helpottaa, mikäli hahmottaa tilanteet yksilöllisiksi jäämistötapahtumiksi. Jokaisen kuolleen perheenjäsenen jälkeen muodostuu oma itsenäinen kuolinpesänsä. Käytännössä kannattaa aina laatia jokaisen perittävän jälkeen oma perukirja ja itsenäinen perinnönjakokirja. Näin menetellen eri kuolinpesien henkilösuhteet on pidettävissä toisista erillään, eikä sekaantumisen vaaraa ole.

Perintöoikeus – Ensimmäinen parenteeli

Ensimmäiseen parenteeliin kuuluvat PK 2:1 §:n mukaan rintaperilliset, eli perittävän lapset. Rintaperillisen perintöoikeus edellyttää oikeudellisesti pätevää lapsen ja vanhemman suhdetta. Perillisasemaan ei vaikuta se, onko rintaperillinen perittävän ja lesken yhteinen lapsi, perittävän aikaisemmasta avioliitosta oleva lapsi tai sukuasemaltaan vahvistettu avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Käytännössä suurin osa perinnöistä jaetaan juuri rintaperillisten kesken.

Rintaperillisen sijaantuloperillisellä eli perillisen jälkeläisillä on rajaton sijaantulo-oikeus. Kuolleen rintaperillisen (primääriperillinen) sijaan tulevat hänen jälkeläisensä (sekundaariperillinen), ja mikäli sijaantulija on kuollut, hänen jälkeläisensä, jne. Perintöoikeus puuttuu perilliseltä myös silloin, kun hänet on pätevästi tehty perinnöttömäksi (PK 15:4 §) tai hän on luopunut sitovasti jäämistöstä (PK 17:1.2 §). Käytännössä sijaantuloperimyksellä on erityistä merkityistä tapauksissa, joissa rintaperillinen luopuu perinnöstä oman vanhempansa kuoltua, ja perintö menee luopujan jälkeläisille. Yleensä suunnitelmallisen luopumisen motiivina on perintöveron minimoiminen.

Leski

Ensimmäisen ja toisen parenteelin väliin sijoittuu lesken asema. Jos avioliitto tai rekisteröity parisuhde purkautuu puolison kuoleman johdosta, eikä rintaperillisiä ole, eloonjäänyt puoliso perii ensiksi kuolleen puolison. Pelkän lakisääteisen perimysjärjestyksen mukaan leski ei lähtökohtaisesti ole kuolleen puolison kuolinpesän osakas.

Mikäli kuolleelta puolisolta jäi rintaperillinen, on leskellä oikeus hallita jäämistöä jakamattomana. Mikäli rintaperillinen kuitenkin vaatii jakoa, lesken oikeus kaventuu lesken vähimmäissuojaksi, eli oikeudeksi hallita tietyin edellytyksin puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä asuntoa ja tavanomaista asuntoirtaimistoa. Leski saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly lesken varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan (PK 3:1a §).

Huomioitavaa lesken kohdalla on myös avioliittolain (AL) ns. tasinkoprivilegi: osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan (tasinko) ensiksi kuolleen puolison perillisille (AL 103:2 §).

Avioreo & Perintö

Mikäli erityisistä asianhaaroista ei muuta johdu, leskellä ei ole oikeutta kuolleen puolison jäämistöön, jos perittävän kuollessa oli vireillä avioeroasia eli hakemus avioliiton purkamisesta (PK 3:7 §). Avioeroasia tulee vireille kun hakemus on toimitettu kansliaan tai esitetty oikeuden istunnossa.

Ennen 1.3.2017 voimaantullutta tasa-arvoisen avioliittolain muutosta rekisteröidyillä parisuhteilla on aviovarallisuus- ja jäämistöoikeudessa samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, ja vastaavasti samat oikeusvaikutukset näiden purkautuessa.

Avopuolisolla ei ole lakimääräisen perillisen asemaa ensiksi kuolleen avopuolison jälkeen. Hänen ainoa jäämistöoikeudellinen suojansa on PK 8:2 §:n mukainen harkinnanvarainen avustus ensiksi kuolleen avopuolison jäämistöstä. Eloonjääneen avopuolison asema on varsin huonosti suojattu siinäkin tapauksessa, että avopuolisoihin sovelletaan avoliittolakia. Avopuolisoiden onkin itse huolehdittava liittonsa riskien hallinnasta esimerkiksi keskinäisen testamentin avulla. Kattavin turva puolison kuoleman varalle on avioliitto.

Perintöoikeus – Toinen parenteeli

Toiseen parenteeliin kuuluvat PK 2:2.1 § mukaan perittävän vanhemmat. Jos perittävä ei kuollessaan ollut naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä häneltä jäänyt rintaperillisiä, saavat hänen vanhempansa kumpainenkin puolet perinnöstä. Mikäli perittävän vanhemmista toinen on kuollut, perii hänen osuutensa perittävän veljet ja sisaret. Mikäli nämäkin ovat kuolleet, sijaan tulevat heidän jälkeläisensä, ja tämä sijaantulo-oikeus on rajaton. Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi tullut heidän vanhemmalleen. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tai heidän jälkeläisiään ole, ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön.

Perintöoikeus – Kolmas parenteeli

Jos perittävältä ei ole jäänyt ensimmäiseen tai toiseen parenteeliin kuuluvia perillisiä, jäämistö siirtyy perittävän isovanhempien parenteeliin (PK 2:3 §). Jos joku isovanhemmista on kuollut, osuus menee hänen lapsilleen. Tässä perillisryhmässä sijaantulo-oikeus ei ole rajaton, vaan oikeus on katkaistu perittävän setiin, täteihin ja enoihin, eli perittävän vanhempien sisaruksiin. Serkut eivät peri. Myös kolmannessa parenteelissa veli- tai sisarpuolet huomioidaan samoin kuin toisessa parenteelissa. Käytännössä kolmannen parenteelin perintöoikeus on harvinainen, joten sitä koskevilla säännöksillä on vähäinen merkitys jäämistöasioissa.

Valtion oikeus perintöön

Jollei perillistä ole, jäämistö menee PK 5 luvun mukaisesti valtiolle. Valtion perintöoikeutta on kavennettu PK 3 luvussa: jos leski kuolee ilman perillisiä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset (PK 3:1.3 §). Tilastollisesti valtiolla on yleisempi oikeus perintöön kuin kolmannen parenteelin perillisillä. Mikäli perillisiä ei ole, valtion perintöoikeuteen on mahdollista puuttua testamentin avulla. Enemmistö ilman perillisiä kuolleista henkilöistä on määrännyt omaisuudestaan testamentilla.

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Tutustu myös

Perintövero

Perintövero

Perintövero ja lahjaverolain mukaisesti se, joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa. Perintöveroa ei tarvitse kuitenkaan suorittaa valtionperinnöstä, eikä

Lue Lisää »
Perintäoikeuden Menettaminen

Perintäoikeuden Menettäminen

Perintäoikeuden Menettäminen on juridisesti mahdollista. Perillinen tai testamentinsaaja voi poikkeuksellisesti menettää oikeutensa perintöön tai testamenttiin. Perillisellä tai testamentinsaajalla ei ole oikeutta perintöön tai testamenttiin, jos

Lue Lisää »
Scroll to Top